Suorista

Sahattu särmä on tasainen, ei suora

Saha ei tee suoraa. Saha tekee samanlaista kuin ohjain — ja ohjainta vasten on se särmä joka laudassa jo oli. Jos se särmä kaartuu kolme millimetriä, sahattu särmä kaartuu saman kolme millimetriä, ja se on nyt siistin näköinen kaari.

Tämä on helppo uskoa väärin, koska sahausjälki näyttää hyvältä. Suoruus on eri ominaisuus kuin tasaisuus: tasainen on se miltä pinta tuntuu sormella, suora on se mitä pinta tekee metrin matkalla.

Kolme muutakin syytä pitää huolen siitä, ettei sahattu särmä kelpaa liimasaumaan sellaisenaan:

• Puun jännitys purkautuu sahauksessa. Halkaistu lauta kaartuu kesken sahauksen — sama ilmiö joka aiheuttaa takapotkun vaiheessa 4. Särmä on kaareva heti kun se on syntynyt.
• Terä heittää. Sahattu pinta on hienoa aallotusta, ja aallonpohjat ovat niitä kohtia joissa liima ei kosketa mitään.
• Tehtaan reuna ei ole lupaus. Levyn reuna on kolhiintunut kuljetuksessa ja useimmiten hieman vinossa lappeeseen nähden.

Siksi särmä joka menee liimasaumaan tehdään omana työvaiheenaan. Se on se vaihe joka useimmiten jää kokonaan väliin — ketju menee sahasta suoraan liimaan.

Oikohöylä tekee suoran, tasohöylä kopioi sen

Nämä kaksi konetta näyttävät tekevän saman asian ja tekevät päinvastaista. Ero on siinä mitä vasten kappale lepää sillä hetkellä kun terä leikkaa.

• Oikohöylässä kappale lepää omaa pituuttaan vasten. Se makaa kahden pöydän päällä ja terä on niiden välissä. Kupera kohta osuu pöytään ensin ja terä ottaa siitä — pinta suoristuu koska kone ottaa vain korkeimmasta kohdasta.
• Tasohöylässä rullat painavat kappaleen pöytää vasten. Terä leikkaa yläpinnan yhdensuuntaiseksi alapinnan kanssa. Kaareva alapinta painuu suoraksi rullien alla, höylätään, ja ponnahtaa takaisin kaarelle ulostulossa. Lauta on nyt yhtä kaareva ja ohuempi.

Kotiverstaassa nämä ovat usein yksi kone: oikohöylän pöydät päällä, tasohöylä niiden alla.

Oikohöylä päällä Tasohöylä alla

Järjestys, jota ei voi vaihtaa

1. Oikohöylä: yksi lape suoraksi. Katso ensin päätypintaa ja aja lauta kovera puoli alaspäin — kourulla oleva lauta lepää silloin reunoillaan eikä keiku.
2. Oikohöylä: yksi syrjä suoraksi ja kohtisuoraan vasteesta, valmis lape vastetta vasten. Nyt laudassa on kaksi pintaa jotka ovat suoria ja suorassa kulmassa toisiinsa.
3. Tasohöylä: toinen lape mittaan. Suora lape alaspäin, ja kone tekee vastakkaisesta yhdensuuntaisen.
4. Saha: toinen syrjä leveyteen, valmis syrjä ohjainta vasten. Vasta nyt sahan ohjaimella on jotain suoraa seurattavana.

Ne kaksi ensimmäistä pintaa ovat vertailulape ja vertailusyrjä, ja ne merkitään heti L- ja S-kirjaimilla. Vaihe 3 kertoo miten ja miksi: tässä luvussa ne tehdään, siinä niistä mitataan. Kaikki myöhempi nojaa näihin kahteen pintaan eikä siihen joka sattuu olemaan ylöspäin.

Jos oikohöylää ei ole

Sitä ei useimmilla ole, ja ensimmäisen suoran särmän saa silti. Idea on aina sama: lainaa suoruus jostakin joka on jo suora.

• Ohjauskisko ja käsipyörösaha. Kisko laudan päälle, kapea kaistale pois koko pituudelta. Levyillä tämä on joka tapauksessa ainoa järkevä tapa.
• Apulauta pöytäsahaan. Suora levykaista ruuvattuna kieron laudan päälle, apulaudan reuna ohjainta vasten.
• Käsihöylä. Hitain ja opettavaisin: pitkä höylä ei mahdu kaaren pohjalle, joten se ottaa vain harjoilta. Se vaatii terävän terän, ja terävyys on tässä työn ehto eikä mukavuus — Teroitus on oma lukunsa.

Mikä tahansa näistä syö paksuutta sen verran kuin lauta oli kiero. Se on syy ostaa hieman järeämpää kuin lopputuloksen mitta — vaihe 2 puhuu samasta varasta hukkana, ja tämä on sen toinen puoli.

Suoruus todetaan valoa vasten, ei silmällä

Silmä ei näe puolta millimetriä metrin matkalla, valo näyttää sen heti. Aseta jokin jonka tiedät suoraksi särmää vasten ja katso läpi, valonlähde takana. Rako näkyy kirkkaana viivana, ja sen paikka kertoo mikä vika on.

Kolme eri vikaa, ja jokainen todetaan erikseen — ne eivät ole saman vian asteita:

• Kaari. Suora reuna särmää vasten. Rako keskellä tarkoittaa koveraa särmää, rako päissä kuperaa.
• Kierous. Kaksi samanmittaista rimaa laudan päihin poikittain, ja katso niitä päältä toisen yli. Jos rimat eivät näytä yhdensuuntaisilta, lauta on kiertynyt.
• Kulma. Kulmaviivain vertailulappeelta syrjälle, taas valoa vasten. Vino syrjä ei näy saumassa mutta se näkyy siinä ettei liimattu levy ole tasossa.

Kaikki kolme mitataan vertailupinnoista. Kummalta puolelta sattuu mitattuna saat kolme eri tulosta samasta laudasta, ja kaikki ovat oikein.

Rako keskellä on sauma, rako päissä on virhe

Kun kaksi lautaa liimataan syrjistään yhteen, ne sovitetaan ensin kuivana vastakkain — siinä asennossa jossa ne liimataan — ja rakoa katsotaan valoa vasten. Melkein aina rakoa on jonkin verran, ja ratkaiseva kysymys on missä se on.

Rako päissä

Särmät ovat kuperat ja laudat lepäävät toisiaan vasten keskeltä. Puristin sulkee raon kyllä, mutta sauma jää jännitykseen: liima kovettuu asennossa johon puu pyrkii koko ajan olemaan menemättä. Kun puristimet lähtevät ja kappale kuivuu talvea kohti, ensimmäisenä avautuvat päät — ja päädyt ovat pahin mahdollinen paikka avautua, koska ne näkyvät ja koska kosteus liikkuu niistä nopeimmin (vaihe 9). Korjaus: höylää lisää, älä purista enemmän.

Rako keskellä

Särmät ovat aavistuksen koverat, laudat koskettavat päistä ja keskelle jää hiuksenhieno rako. Tämä on jousisauma, ja se tehdään tahallaan: puristin sulkee raon keskeltä, ja kun se on kiinni, päät ovat kaikkein tiukimmalla. Juuri päissä puu kuivuu ja kutistuu ensin, joten sauma pitää siellä missä sitä eniten koetellaan.

Jousisaumaa ei tarvitse osata tehdä tarkoituksella. Riittää että tietää kumpi rako on kumpi, ja hylkää sen väärän.

Näin teet

1. Katso päätypintaa ja päätä asento ennen kuin kone käynnistyy. Kovera puoli alas oikohöylään, jolloin lauta lepää reunoillaan. Väärin päin ajettu lauta keikkuu ja höyläytyy kaarevaksi.
2. Oikohöylää yksi lape suoraksi ja lopeta heti kun koko pinta on puhdas. Jokainen ylimääräinen veto on paksuutta jota ei saa takaisin.
3. Oikohöylää yksi syrjä valmis lape vastetta vasten, ja merkitse L ja S heti. Tarkista vasteen kulma kulmaviivaimella ennen ensimmäistä kappaletta, ei sen jälkeen.
4. Tasohöylää mittaan suora lape alaspäin, ja aja koko erä samalla asetuksella. Kesken erän säädetty kone antaa kaksi eri paksuutta joita ei erota silmällä.
5. Sahaa toinen syrjä leveyteen valmis syrjä ohjainta vasten. Nyt kappale on suora, kohtisuora ja mitassa.
6. Sovita liimattavat parit kuivana vastakkain ja katso rako valoa vasten. Merkitse parit heti niin että ne löytävät takaisin toisensa — ne on sovitettu toisiinsa eivätkä ole vaihdettavissa.
7. Höylää uudelleen jos rako on päissä. Tämä on se askel joka ohitetaan, ja se on ainoa askel jota ei voi tehdä myöhemmin.
8. Liimaa samana päivänä. Särmä on suora sinä hetkenä kun se tulee koneesta; viikon pinossa odottanut lauta on elänyt uudelleen ja sovitus on tehtävä uusiksi.

Tavallisin virhe

Rako kuvitellaan puristuvan umpeen

Päihin jää selvä rako, ja ajatus on että puristin hoitaa sen. Puristin hoitaakin: rako katoaa, liima pursuaa, sauma näyttää täydelliseltä. Vika ilmestyy kuukausien päästä eikä silloin muistuta syystään mitenkään.

Sama virhe toistuu isompana kokoonpanossa: kaapin runko puristetaan suoraksi vaikka sivut ovat kierot. Se seisoo puristimissa moitteettomana ja avautuu nurkasta viikon päästä.

Korjaus: jos rakoa ei saa umpeen käden voimalla, se on höyläysvirhe eikä puristusvirhe — aja särmät uudelleen. Ja jos liima on jo levitetty eikä sauma mene kiinni, pura se heti: märkä liima irtoaa, kuivunut ei.