Osta oikeaa puuta

Tärkein tieto ei lue hintalapussa

Hintalapussa lukee mitta, laatuluokka ja hinta. Se mikä ratkaisee työn onnistumisen — puun kosteus — jää melkein aina kysymättä, vaikka se on ainoa asia jota ei voi korjata jälkikäteen millään työtavalla.

Syy on edellisessä vaiheessa: puu asettuu ympäristönsä kosteuteen riippumatta siitä mitä siitä on tehty. Jos ostat 18-prosenttista lautaa ja teet siitä olohuoneen kirjahyllyn, lauta kuivuu lämmitetyssä huoneessa kuuteen prosenttiin — ja kutistuu sen matkan valmiissa työssä, liitokset ja kaikki.

Kolme kuivuutta, ja mihin kukin kelpaa

Rautakaupan höylätty mänty on tavallisesti sitä keskimmäistä riviä, vaikka se on siistin näköistä ja sisällä hyllyssä. Kysy, ja jos kukaan ei tiedä, oleta 16 %. Se ei ole huono lauta — se on vain lauta joka kuivuu vielä.

Miten kosteuden saa tietää

Prosentti tarkoittaa veden painoa suhteessa kuivan puun painoon, ei osuutta laudasta. Siksi tuoreen puun kosteus voi olla yli sata prosenttia: vettä on enemmän kuin puuta.

• Piikkimittari on se jonka voi ostaa itselleen. Kaksi piikkiä puuhun, ja laite mittaa sähkönjohtavuuden — märkä puu johtaa paremmin. Se on suuntaa-antava eikä tarkka: lukema riippuu puulajista ja lämpötilasta, ja se on epäluotettavimmillaan hyvin kuivassa ja hyvin märässä puussa.
• Punnitus on tarkka ja ilmainen. Punnitse pieni pala, kuivaa se uunissa täysin kuivaksi ja punnitse uudelleen. Erotus jaettuna kuivapainolla on kosteus. Tämä tuhoaa palan, joten se tehdään hukkapätkälle.
• Mittaa laudan sisältä. Pinta tasaantuu huoneilmaan päivissä ja sisus kuukausissa. Katkaise pätkä poikki ja mittaa tuoreesta pinnasta, tai paina piikit syvälle — muuten mittaat verstaan ilmaa.

Ja se mitä lukema tarkoittaa: vertaa sitä siihen tilaan jossa kappale tulee olemaan, älä mihinkään ihannearvoon. Kahdeksan prosenttia on ulkokalusteelle liian kuivaa, koska kappale turpoaa ulkona; sama luku on täsmälleen oikein olohuoneen hyllylle.

Puulaji ratkaisee työtavan, ei arvon

Kalliimpi puu ei ole parempi puu. Se on eri puu, ja ero näkyy siinä miten sitä työstetään ja mitä siitä kannattaa tehdä. Näistä viidestä syntyy melkein kaikki mitä kotiverstaassa tehdään.

Kolme asiaa jotka eivät näy taulukossa ja jotka kaatavat työn jos ne eivät ole tiedossa:

• Männyn sydänpuu ja pintapuu ovat eri tavaraa ulkona. Tumma sydänpuu kestää säätä selvästi paremmin kuin vaalea pintapuu, ja saman laudan molemmissa päissä voi olla kumpaakin. Kestopuu on sitä pintapuuta johon on ajettu suoja-ainetta.
• Kuusi ei ime. Se ottaa petsiä ja kyllästettä huonommin kuin mänty, mikä on hyvä ulkona ja huono silloin kun pinnasta pitäisi tulla tasainen.
• Tammen tanniini ja rauta mustaavat toisensa. Tavallinen teräsruuvi tai -naula jättää tammeen mustan laikun joka leviää, eikä se lähde hiomalla — oksaalihappo vaalentaa sitä, mutta helpompi on estää se. Tammessa käytetään ruostumatonta tai messinkiä, ja kosteat työt suunnitellaan sen mukaan.

Puut pystyssä ja niiden erot metsässä ovat Metsän puulajiluvussa. Tässä luvussa katsotaan samoja lajeja verstaan puolelta: sama laji, eri kysymys.

Levy ei ole lauta

Levy on tehty siitä syystä että se ei elä — ristiin liimattu tai murskattu puu ei kutistu leveyssuunnassa niin kuin lauta. Se on levyn koko etu, ja se maksetaan siinä että reuna ei ole valmis pinta.

Vaneri Liimalevy Lastulevy

MDF ja lastulevy eivät pidä ruuvia päädystä, koska niissä ei ole syitä joihin kierre puree — vain liimattua purua. Kaappi jonka sivut ovat lastulevyä liitetään tapeilla tai erikoisruuveilla, ei tavallisella puuruuvilla levyn syrjään.

Reunan viimeistely on kolme vaihtoehtoa: silitettävä reunanauha nopeimpana, liimattu massiivipuulista kestävimpänä — ja se jäykistää tason samalla, mikä on vaiheen 7 halvin temppu — tai näkyvä reuna silloin kun se on vanerin kerroksia ja sen on tarkoitus näkyä.

Kosteus on levyillä sama kysymys kuin laudalla, mutta ankarampi: tavallinen MDF ja lastulevy turpoavat kastuessaan pysyvästi. Kylpyhuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen menee kosteudenkestävä laatu tai vaneri.

Laatuluokka kertoo oksista, ei lujuudesta

Sahatavaran laatuluokka (A, B, C ja A:n alaluokat A1–A4) on ulkonäköluokitus. Se kertoo kuinka isoja ja kuinka tiheässä oksat saavat olla, saako pinnassa olla halkeamia ja saako lauta olla vajaasärmäinen. Se ei kerro paljonko lauta kantaa.

Kantavuudesta kertoo lujuusluokka, joka on eri merkintä: C18, C24, C30. Jos kappale kantaa painoa, katso tätä. Jos kappale on näkyvissä, katso laatuluokkaa. Ne ovat kaksi eri kysymystä samasta laudasta.

• Maalattava pinta: B riittää. Oksat eivät haittaa kun ne eivät näy — pohjusta vain oksakohdat, muuten pihka lyö läpi.
• Näkyvä pinta ilman maalia: A4 tai parempi. Ero näkyy heti ja maksaa vähemmän kuin uusiksi tekeminen.
• Kantava rakenne: C24. Tämä on se merkintä joka on laskelmien takana, ja ilman sitä lauta on vain lauta.

Nimellismitta ei ole mitta

Sahatavaran mitta on se, missä koossa lauta sahattiin — ei se, minkä kokoinen se on kaupassa. Höylätty 50×100 on 45×95. Höylätty 22×100 on 20×95. Sahapintainenkaan «50×100» ei ole 50×100 vaan 47×100.

Tämä ei ole huijausta vaan vakiintunut merkintä, mutta se kaataa jokaisen suunnitelman joka on piirretty nimellismitoilla. Mittaa se lauta jonka ostit, ja piirrä siitä.

Kuusi vikaa, joista vain osa on korjattavissa

Jokainen pino sisältää vääntyneitä lautoja. Se ei ole valitusaihe — se on syy siihen että laudat valitaan yksitellen.

Kierous ja mukana tullut ydin ovat ne kaksi jotka jätetään pinoon. Kierouden voi höylätä pois vain uhraamalla niin paljon paksuutta ettei lautaa jää jäljelle, ja ytimen ympärillä puu kutistuu joka suuntaan eri tavalla — se lauta halkeaa, tehtiin sillä mitä tahansa.

Muut neljä ovat hukkaa eivätkä esteitä. Laske ne hintaan: osta kymmenen tai kaksikymmentä prosenttia yli, niin saat valita ilman että projekti pysähtyy.

Sen ylimääräisen kymmenyksen näkee vasta kun tietää mistä se lasketaan. Kun tiedät kappaleen mitat ja määrän, Pakin Puutavara kääntää ne juoksumetreiksi, kuutioiksi ja hinnaksi — ja myös kiloiksi, mikä on se luku joka ratkaisee mahtuuko kuorma autoon vai tarvitaanko toinen reissu. Jos ostat lautaa pinta-alalle, sama työkalu ottaa lautojen väliin jäävän raon mukaan.

Kelpaako tämä lauta?

Katso kuvaa ja päätä, ennen kuin luet vastauksen.

Seuraava lauta

Oman metsän puu on ilmaista vasta vuoden päästä

Runko pihalla ei ole lautaa eikä lauta pinossa ole vielä materiaalia. Väliin mahtuu kaksi työtä, ja jälkimmäinen on odottaminen.

Sahaus

• Rahtisahaus on melkein aina oikea vastaus. Liikkuva sahuri tulee pihaan koneineen ja sahaa erän päivässä. Oman piensahan ostaminen kannattaa vasta kun puuta on säännöllisesti eikä kerran.
• Sano mihin puu tulee ennen kuin sahuri aloittaa. Sahaustapa valitaan sen mukaan, ja ero valmiissa laudassa on suurempi kuin puulajien välinen.
• Sahaa ylimittaan. Kuivuessaan lauta kutistuu ja vääntyy, ja oikaisu vaiheessa 5 syö loput. Tuoreena sahattu 25 mm ei ole 25 mm valmiina.
• Ydin menee yhteen lautaan. Läpisahatussa erässä keskimmäinen lauta sisältää ytimen, ja se halkeaa — sama vika joka yllä olevassa taulukossa jätetään pinoon. Se on tiedossa etukäteen, joten sille annetaan tehtävä jossa halkeama ei haittaa.

Kuivatus

Ilmakuivaus on ilmaista ja hidasta, ja sen ainoa vaatimus on että ilma pääsee joka laudan ympäri. Pino rimoille tasaisin välein, alin lauta reilusti irti maasta, katto päälle mutta kyljet auki, ja paino päällimmäisten päälle.

Aika on se osa jota ei voi ostaa pois. Vanha nyrkkisääntö on tuuma vuodessa, eli 25-millinen lauta kuivuu ilmassa noin vuoden. Ilmakuivaus pysähtyy kuitenkin ulkoilman kosteuteen — se ei riitä sisäkalusteeseen, ja viimeinen matka tehdään tuomalla laudat lämpimään pinoon riittävän ajoissa.

Metsän puoli tästä — mitä rungossa on ja mitä hehtaarilta lähtee — on Metsässä.

Näin teet

1. Päätä ensin missä valmis kappale tulee olemaan ja osta sen mukainen kuivuus. Lämmitetty huone tarkoittaa kamarikuivattua puuta, ei ilmakuivaa — vaikka ilmakuiva näyttää kaupassa täsmälleen samalta.
2. Katso jokaista lautaa päästä pitkin ennen kuin nostat sen kärryyn. Yksi silmäys pituussuunnassa löytää lape- ja syrjäkaarevuuden ja kierouden; päätypinta kertoo ytimen ja vuosirenkaiden suunnan.
3. Hylkää kiertyneet ja ytimelliset heti. Ne ovat ainoat kaksi vikaa joita ei voi kiertää millään työtavalla, ja niiden tunnistaminen kaupassa on tämän vaiheen tärkein taito.
4. Osta 10–20 % yli ja pidemmissä kappaleissa enemmän. Päätyhalkeamat, oksakohdat ja katkaisuvarat syövät materiaalia, ja loppuun kesken jäänyt lauta on kalliimpi kuin yliostettu.
5. Vie puu kotiin ja pinoa se rimoille siihen tilaan jossa työ tehdään ja jossa valmis kappale on. Rimat joka 40–50 cm, ilma kiertämään joka laudan ympäri, viikko aikaa. Tämä on sama askel kuin vaiheessa 1, ja se alkaa tässä.
6. Merkitse pinoon ostopäivä. Kuukauden päästä et muista kumpi nippu on tasaantunut ja kumpi tuotiin viime viikolla — ja se on juuri se tieto jonka perusteella sahaat.

Tavallisin virhe

Ostettu aamulla, sahattu iltapäivällä

Lauta on ollut kaupan kylmässä ulkovarastossa, jossa se on asettunut lähelle kahtakymmentä prosenttia. Se sahataan samana päivänä mittaan, liitetään ja viedään lämpimään huoneeseen. Siellä se kuivuu kuuteen prosenttiin seuraavien kuukausien aikana — valmiina kappaleena.

Korjaus: viikko odotusta pinossa, rimat välissä, siinä tilassa jossa kappale tulee olemaan. Se on ainoa kohta koko oppaassa jossa oikea työtapa on olla tekemättä mitään — ja se on myös se kohta joka ohitetaan useimmin.

Jos aikaa ei ole, valitse kappaleet niin ettei mikään liitos ole leveydeltään kiinni: kapeat kappaleet, liikkuvat kiinnitykset ja pitkäsyysauma vain siellä missä on pakko.