Mittaa ja merkitse

Älä lue samaa mittaa kahdesti

Jokainen mittanauhan lukema sisältää pienen virheen: nauhan koukku heiluu, katsomiskulma siirtää lukemaa, kynän kärki on puolisen millimetriä paksu. Yksittäin se on merkityksetön — puoli millimetriä ei näy missään.

Koukku niiteillään

Koukun heilumiselle on syy: se liukuu niittiensä varassa oman paksuutensa verran. Reunan yli vedettäessä se siirtyy ulos ja seinää vasten painettaessa sisään, ja kummassakin nolla on oikeassa kohdassa. Vääntynyt koukku siirtää jokaista mittaa saman verran — siksi sama nauha koko työhön.

Mutta jos mittaat kuusi hyllynkannatinta erikseen, saat kuusi eri virhettä. Ne eivät kumoa toisiaan vaan hajaantuvat: hyllyt ovat eri korkeuksilla, ja ero näkyy heti kun ne ovat vierekkäin. Sama koskee kaapin sivuja, laatikon kylkiä ja jokaista sarjaa jonka osien pitää olla keskenään samanlaisia.

Käytännössä se tarkoittaa kahta asiaa: vastetta silloin kun kappaleita on monta samanmittaista, ja merkitsemistä valmiista rungosta silloin kun kappale tulee johonkin joka on jo olemassa. Mittanauhaa tarvitaan vain kerran, ensimmäiseen kappaleeseen.

Kaksi kirjainta, jotka säästävät koko projektin

Lauta ei ole suorakulmainen särmiö. Sen lappeet ovat hieman kuperia, syrjät hieman vinossa toisiinsa nähden, ja päät eivät ole suorassa kulmassa mihinkään. Se on normaalia — mutta se tarkoittaa, että mitalla on merkitystä vain jos kerrot mistä pinnasta se on otettu.

Siksi jokaiseen kappaleeseen merkitään kaksi pintaa heti kun se on höylätty tai valittu:

• L — vertailulape. Se pinta joka on suorin. Kaikki paksuusmitat otetaan tästä.
• S — vertailusyrjä. Se syrjä joka on suorassa kulmassa vertailulapetta vastaan. Kaikki leveysmitat ja kaikki suorakulmatarkistukset tehdään tästä.

Kulmaviivain

Kulmaviivaimen paksu tukiosa painetaan S-syrjää vasten ja viiva vedetään terää pitkin. Toista syrjää vasten sama viiva on vino niin paljon kuin syrjät ovat.

Kirjaimet kirjoitetaan niin että ne osoittavat toisiaan kohti kappaleen kulmassa. Sen jälkeen jokainen mitta, jokainen kulmaviiva ja jokainen koneen ohjain asetetaan näitä kahta pintaa vasten eikä sitä pintaa vasten joka sattuu olemaan ylöspäin.

Tämä kuulostaa pikkutarkalta ja on projektin halvin vakuutus: merkinnät vievät minuutin, ja ilman niitä kaapin sivu on neljänneksen astetta vinossa siinä kohdassa jossa se kohtaa oven.

Merkitse myös parit

Kun sovitat kaksi kappaletta yhteen, merkitse ne heti niin että ne löytävät takaisin toisensa: viiva sauman yli, tai numero kumpaankin puoleen. Purettuasi kokoonpanon et muista kumpi kylki oli kumpi — ja ne eivät ole vaihdettavissa, koska ne on sovitettu toisiinsa eikä mittaan.

Merkki on viiva, ei piste

Piste kertoo mitan mutta ei suuntaa. Viiva kertoo molemmat, ja viivan voi vetää suoraan kulmaviivaimen ohjaamana — jolloin sama merkintä on samalla sahausohje.

Vielä tarkempi merkki on puukolla vedetty viiva. Se on kapeampi kuin kynänjälki, ja terävä kärki tekee siihen pienen uran johon sahan tai talttan terä asettuu itsestään. Käytä sitä siellä missä liitoksen pitää olla tiivis; kynä riittää kaikkeen muuhun.

Merkintäveitsi Merkintätulkki

Veitsi on poikkiviivaan. Syrjän suuntaiseen viivaan on merkintätulkki: sen ohjain kulkee syrjää pitkin, ja piikki pysyy samalla etäisyydellä koko matkan.

Jos viiva katoaa sahauksessa, kappale on terän leveyden verran liian lyhyt. Kolmella kappaleella se on jo lähes senttimetri, ja virhe on juuri sen kokoinen ettei sitä huomaa ennen kokoonpanoa.

Sama leveys ratkaisee myös sen, montako kappaletta yhdestä laudasta saa. Kun merkitset katkaisut valmiiseen tankoon, Pakin Sahauskaava järjestää kappaleet tavaraan terän leveys mukaan laskettuna ja kertoo mihin kohtaan lautaa kukin merkki tulee. Se on sama lista jonka teet muuten paperille — ja se ei unohda rakoa.

Suorakulmaisuus todistetaan lävistäjillä

Kulmaviivain kertoo yhdestä kulmasta kerrallaan. Runko voi olla neljästä kulmasta melkein suorassa ja silti vinossa — kulmien pienet virheet kasautuvat samaan suuntaan, eikä sitä näe kulmaviivaimella lainkaan.

Yksi mittaus kertoo koko rungon: mittaa molemmat lävistäjät. Jos ne ovat yhtä pitkät, runko on suorakulmainen. Jos ero on 4 mm, runko on vinossa, ja korjaus tehdään puristamalla pidemmän lävistäjän suunnasta ennen kuin liima kuivuu.

Sama koskee kaapin runkoa, laatikkoa, kehystä ja ovea. Ota tavaksi mitata lävistäjät ennen kuin liima kuivuu: sen jälkeen mittaus kertoo vain kuinka vinoksi se jäi.

Mistä mitataan?

Seuraava tilanne

Näin teet

1. Merkitse jokaiseen kappaleeseen L ja S heti kun olet valinnut sen. Käytä niitä kaikkeen: mitat, kulmaviivat, koneen ohjain.
2. Mittaa ensimmäinen kappale mittanauhalla, loput ensimmäisestä. Jos kappaleita on monta samanmittaista, aseta vaste ja sahaa ne kaikki vastetta vasten koskematta mittanauhaan välillä.
3. Merkitse viivalla ja lisää rasti sille puolelle joka menee pois. Rasti maksaa kaksi sekuntia ja estää sen virheen jota ei voi perua.
4. Ota kaikki liitosmitat valmiista rungosta äläkä piirustuksesta. Piirustus kertoo mitä oli tarkoitus tehdä; runko kertoo mitä tuli tehtyä, ja ovi menee siihen jälkimmäiseen.
5. Mittaa lävistäjät jokaisen kokoonpanon jälkeen ja korjaa heti jos ne eroavat. Liiman kuivuttua korjattavana ei ole enää mitta vaan rakenne.
6. Merkitse parit ennen kuin purat. Viiva sauman yli riittää, ja se kertoo sekä kumpi pala kuuluu kumpaan että kumman päin.

Tavallisin virhe

Ovi mitattu piirustuksesta

Runko on suunniteltu 600 millimetriä leveäksi, joten ovi sahataan 596 millimetriin. Runko on kuitenkin valmiina 603 mm leveä, koska levyt olivat nimellismittaa paksummat ja yksi liitos jäi raolleen. Ovi on nyt kolme millimetriä liian kapea: rakoa on seitsemän millimetriä neljän sijaan, ja se näkyy siinä kohdassa johon katsotaan ensimmäisenä.

Korjaus: tee runko ensin ja mittaa se sitten. Ovet, hyllyt, laatikot ja taustalevyt ovat kaikki rungon mitoista johdettuja, eivät piirustuksen. Piirustuksen tehtävä on kertoa montako kappaletta ja missä järjestyksessä — mitat se antaa vain ensimmäiselle.