Useimmat asiat vain hidastuvat kylmässä: liima kuivuu hitaammin, maali kovettuu hitaammin, ja lopulta molemmat ovat valmiita. Puuliima ei toimi näin, ja se on tämän luvun tärkein yksittäinen asia.
Tavallinen valkoliima on hienojakoista muovia vedessä. Kun vesi poistuu, hiukkasten on sulattava toisiinsa kiinni yhdeksi kalvoksi. Se onnistuu vain tietyn lämpötilan yläpuolella. Sen alapuolella vesi haihtuu silti, hiukkaset jäävät erillisiksi, ja jäljelle jää liitumainen jauhe joka ei liimaa mitään.
Raja on puuliimoilla tavallisesti +5…+10 °C, ja se koskee liimaa, puuta ja ilmaa koko kuivumisen ajan. Alle rajan tehty sauma näyttää valmiilta ja on pysyvästi heikko — eikä sitä voi korjata lämmittämällä jälkikäteen.
Sama pätee pintakäsittelyyn. Vesiohenteinen lakka ja maali muodostavat kalvon samalla tavalla, ja niiden raja on tyypillisesti +10 °C. Kylmässä tehty maalipinta ei ole hitaasti kuivunut vaan huonosti kiinnittynyt.
Katso liimapurkin kylki: siihen on merkitty alin käyttölämpötila. Se ei ole suositus vaan raja, ja pakkasessa säilytetty vesiohenteinen liima on usein pilalla jo purkissa — jäätyminen erottaa sen pysyvästi.
Kylmässä tallissa voi tehdä paljon. Vain kaksi asiaa vaativat lämpöä, ja ne kannattaa kerätä yhteen sen sijaan että koko projekti odottaisi kevättä.
| Vaihe | Kylmässä |
|---|---|
| Puun valinta ja pinoaminen | Käy |
| Mittaus ja merkintä | Käy |
| Sahaus, jyrsintä, poraus | Käy |
| Kuivakokoonpano ja sovitus | Käy |
| Hionta | Käy |
| Liimaus | Ei — yli +5…+10 °C, katso purkki |
| Pintakäsittely | Ei — yli +10 °C |
Käytännössä siis: sahaa ja sovita tallissa, kanna osat sisään liimausta varten, ja tee pintakäsittely sisällä. Jos kappale on liian iso kannettavaksi, lämmitä sitä eikä koko tilaa — pressu tai laatikko kappaleen ympärille ja lämpöpuhallin sen alle pitää kymmenen kuutiota lämpimänä sen sijaan että lämmittäisit kaksisataa. Pidä puhallin irti pressusta ja purusta ja valvo sitä: ahtaassa kotelossa kuumeneva laite on palovaara.
Lämmitä myös osat ja liimapurkki, älä vain ilmaa. Kylmä puu jäähdyttää liimasauman alle rajan vaikka huone olisi lämmin — 18 mm vaneri, joka on ollut yön −10 asteessa, on tunnin huoneessa vielä kylmä sisältä.
Kylmän tilan lämmittäminen kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Muutaman tunnin ajaksi päälle laitettu lämmitin tekee kuitenkin juuri sen mitä ei haluta: lämmin ilma sisältää enemmän kosteutta, ja kun se osuu kylmään valurautapöytään, kosteus tiivistyy pinnalle. Kaasu- ja öljylämmitin pahentavat asiaa, koska ne tekevät palaessaan vettä ilmaan — sähkölämmitin ei.
Ilma lämpenee minuuteissa, koneen runko tunneissa. Sinä aikana pöytä hikoilee, ja kun lämmitin sammutetaan, kosteus jää siihen. Ruoste ei tule kylmyydestä vaan tästä.
Kylmä teräs lämpimässä, kosteassa ilmassa hikoilee kuin kylmä pullo. Pisarat kuivuvat pois, ruoste jää.
Sen rajan voi myös laskea etukäteen. Kosteus tiivistyy pinnalle silloin kun pinta on kastepistettä kylmempi, ja Pakin Kastepiste kertoo lämpötilasta ja ilmankosteudesta missä se raja menee. Lähtöarvot antaa halpa mittari, joka näyttää lämmön ja suhteellisen kosteuden samalla kertaa. Se vastaa myös siihen kysymykseen jota tallissa kysytään useimmin: kannattaako tuulettaa vai tekeekö tuuletus tilanteesta märemmän.
Vaihe 1 antoi luvut: lämmittämättömässä varastossa puu on talvella noin 17 % ja kesällä 13 %. Talli on siis kosteimmillaan juuri silloin kun lämmin huone on kuivimmillaan, ja tallissa tehty kappale on tallin kosteudessa.
Kun kannat sen sisään, se kuivuu vielä sen matkan lämpimän huoneen kosteuteen — 600 mm leveä massiivipuinen kansi kaventuu sillä matkalla toistakymmentä millimetriä. Siksi tallissa tehtävä sisäkaluste tehdään mieluiten levystä, ja siksi valmis kappale saa olla viikon sisällä ennen kuin se kiinnitetään mihinkään.
Kattovalo valaisee tilan mutta piilottaa pinnan. Kun asetat lampun pinnan tasoon ja katsot sitä pitkin, jokainen kupru, hiomajälki ja kolo heittää varjon. Sama pinta, joka kattovalossa näytti valmiilta, näyttää sivuvalossa siltä mitä se on.
Tee tämä ennen pintakäsittelyä. Sen jälkeen virheet ovat lakan alla, ja siellä ne pysyvät.
Betonilattia vie lämmön jaloista nopeammin kuin ilma vie sen käsistä, ja se on käytännössä syy siihen miksi kylmässä tallissa ei jaksa työskennellä. Vaahtomuovimatto työpisteen eteen maksaa vähän ja pidentää työsession tunneilla.
Liimattu kahdessa asteessa, koska sauma näytti hyvältä
Marraskuinen ilta, tallissa on pari astetta lämmintä. Pöytälevyn saumat liimataan ja puristetaan. Aamulla liima on kuivaa, sauma näyttää siistiltä ja levy pysyy kasassa — kaikki merkit ovat oikein.
Keväällä levy avautuu saumasta kun sitä siirretään. Liimapinta on vaalea ja jauhemainen, ja se irtoaa kynnellä. Sauma ei ollut koskaan kiinni: se piti kitkalla ja puristusjäljellä, ei liimalla.
Kuivunut liima ja kovettunut liima eivät ole sama asia. Kylmässä vesi haihtuu — se vain ei muodosta kalvoa, ja lopputulos näyttää samalta.
Korjaus: sauma on avattava ja liimattava uudelleen lämpimässä. Vanha liima on kaavittava tai hiottava pois kokonaan, koska uusi liima ei tartu jauheeseen. Se on käytännössä sama työ kahteen kertaan — mikä on tarkka syy sille, miksi tämä luku on oppaassa mukana.
Ja se on sama sääntö kuin oppaan ensimmäinen: puu ja sen kanssa käytettävät aineet noudattavat ympäristöään, eivät aikataulua. Melkein jokainen tämän oppaan virhe syntyy siitä, että jotain tehtiin ennen kuin se oli valmis tehtäväksi.
Valokuvat ovat Wikimedia Commonsista. Ne on rajattu ja pienennetty, muuten ne ovat ennallaan. Kuvan nimestä pääset alkuperäiseen.